Sijoitustutkimusten mukaan toimialojen välisellä hajautuksella kyetään saavuttamaan jopa maantieteellistä hajautusta parempia hyötyjä. Vielä 1990-luvulla sijoitustutkimuksen yleinen käsitys oli, että maantieteellinen hajautus oli selvästi toimialahajautusta tehokkaampaa. Nykymaailma on integroitunut, ja kurssien romahdus Kiinassa heijastuu usein välittömästi myös Helsingin pörssiin.
Esimerkiksi vuonna 2009 julkaistussa laadukkaassa hajautushyötyjä tarkastelevassa tieteellisessä julkaisussa todetaan, että osakemarkkinatuottoja ajavat pääasiassa globaalit toimiala- ja valuuttariskifaktorit. Tästä huolimatta sijoittajat ja perinteiset varainhoitomallit tarkastelevat markkinoita edelleen valtaosin vain ja ainoastaan maantieteellisestä näkökulmasta.
Viime aikoina alan huippututkimuksen parissa on löydetty mielenkiintoisia uusia strategioita, joilla salkun hajautusta on voitu lisätä ja tuottopotentiaalia parantaa. Klassisten pienyhtiö-, arvo- ja momentum-tyylien rinnalle on noussut muun muassa laatu- ja minimivolatiliteetti.
Lyhyesti kiteytettynä parempaan tuottoon on voitu systemaattisesti päästä:
Riskien hajautuksen kannalta vielä tärkeämpi havainto on ollut, että yhdistelemällä tyylejä optimaalisesti on päästy paitsi markkina-arvopainotteisia indeksejä parempiin tuottoihin, niin myös ennen kaikkea huomattavasti pienempään riskiin. Esimerkiksi arvo- ja momentum- sekä laatu- ja momentum-strategioita yhdistelemällä on saavutettu huomattavan vakaita salkkuja.
7.6.2023 11:51 | Henri Heikinheimo
