Esimerkki epäsuorasta sijoittamisesta – varo indeksilainoja!

Indeksilainat ovat rakenteeltaan sinänsä melko yksinkertaisia. Pääomaturvattujen indeksilainojen tapauksessa sijoittaja ostaa todellisuudessa optio-osuuden ja sijoittaa lopun turvaavasti, jotta pääomat saadaan takaisin optio-osan tuoton ollessa nolla. Option kirjoittaja on tyypillisesti suuri globaali investointipankki, joka hinnoittelee option omalla kateosuudellaan. Tämän jälkeen lainan järjestävä taho ottaa omat palkkionsa ja usein vielä myyvä organisaatio tämän päälle. Kustannuksia kertyy helposti koko ketju huomioiden kaksi-kolme prosenttia vuosittain, eli esimerkiksi viiden vuoden juoksuajalta kuluihin voi upota noin 10 – 15 %:ia pääomasta. Tämän lisäksi indeksilainan myyminen kesken juoksuajan on usein erittäin tehotonta tarkoittaen sijoittajan olevan jumissa kyseiseen indeksilainaan sen juoksuajan loppuun asti (likviditeettiriski).

Indeksilainojen myyntitarinat ovat usein huomattavan paljon todellisuutta ruusuisempia eikä sijoittajalle ”muisteta” kertoa kaikkea olennaista. Indeksilainojen tuotto on usein sidottu hintaindeksiin, jolloin sijoittaja jää paitsi osinkotuotosta. Alla on EURO STOXX 50:n viiden vuoden hintaindeksin ja tuottoindeksin kehitykset. Tuottoindeksi sisältää osinkotuotot. Viidessä vuodessa tuottoindeksi on tuottanut 31,9 % ja hintaindeksi vain 11,1 %. EURO STOXX 50 -ETF tuottanut vastaavana aikana 38,8 %.  Jos indeksilainan tuotto on esim. kaksi kertaa EURO STOXX 50:n tuotto, olisi suora sijoitus ETF:ään ollut silti tuottavampi. ETF-valintatyökalulla löydät parhaimmat ETF:t.

Indeksilainoihin liittyy myös liikkeeseenlaskijariski, joka toteutuessaan voi syödä koko sijoitetun pääoman. Lehman Brothersin kaaduttua syksyllä 2008 moni indeksilainasijoittaja menetti sijoituksensa kokonaan. Nyrkkisääntönä on, että sitä paremmat ehdot, mitä riskisempi liikkeeseenlaskija ja päinvastoin.

Kaikki indeksilainat eivät ole huonoja sijoituksia. USA:ssa markkina on kilpailtu ja turhat kustannukset karsiutuvat pois. Indeksilainoista löytyy monia sijoittajan näkökulmasta houkuttelevia vaihtoehtoja.  Sijoittajan tehtäväksi jää vertailla indeksilainoja keskenään.