Mitä mieltä tekoäly on Suomen velkajarrusta?

Kannen kuva luotu ChatGPT –tekoälytyökalulla.

Tekoälyn analyysi velkajarrusta

Velkajarru on herättänyt paljon keskustelua, koska sen hyödyt ja riskit riippuvat pitkälti siitä, miten sääntö rakennetaan ja toteutetaan. Pyysimme tekoälyä analysoimaan huolellisesti velkajarrusuunnitelmat ja listaamaan sen hyvät ja huonot puolet. Lue ChatGPT:n analyysi velkajarrusta.

Velkajarrun plussat ja miinukset

Suomi on valmistelemassa velkajarrua, eli lakisääteistä säännöstöä, joka rajoittaisi julkisen talouden velkaantumista ja ohjaisi finanssipolitiikkaa pitkällä aikavälillä. Käytännössä puolueet sopisivat yli vaalikausien ulottuvasta velkasuhteen laskutavoitteesta – esimerkiksi, että julkinen velka suhteessa BKT:hen pienenee keskimäärin 0,75 prosenttiyksikköä vuodessa, kunnes se saavuttaa EU:n viitearvon 60 prosenttia, ja pitkällä aikavälillä noin 40 prosenttia.

Lisäksi vuotuinen alijäämä ei saisi ylittää 2,5 prosenttia BKT:sta, mikä on tiukempi raja kuin EU:n kolmen prosentin sääntö. Tavoitteena on tuoda talouspolitiikkaan kurinalaisuutta, ennustettavuutta ja poliittista jatkuvuutta, jotta velkaantuminen saataisiin hallitusti taittumaan.

Velkajarrua on kritisoitu siitä, että se keskittyy liikaa velan määrään, eikä kasvuun. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos huomautti, että säädös “keskittyy liian yksipuolisesti velan pienentämiseen eikä kasvuun, joka on yhtä tärkeä osa velkasuhteen hallintaa.”

Plussat:

• Voi parantaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ja hillitä velan kasvua.
• Luo poliittista jatkuvuutta: tavoitteet säilyvät hallitusten vaihtuessa.
• Parantaa ennustettavuutta ja voi vahvistaa markkinoiden ja luottoluokittajien luottamusta.
• Pakottaa varautumaan väestön ikääntymisen ja hyvinvointipalveluiden rahoituspaineisiin ajoissa.

Miinukset:

• Saattaa olla prosyklinen ja hidastaa talouskasvua, jos kiristystä vaaditaan myös heikossa suhdanteessa.
• Ei tee eroa investointien ja kulutusmenojen välillä – voi leikata kasvua tukevia panostuksia.
• Tavoite voi olla epärealistinen (esim. 40 % velkasuhde) ja johtaa uskottavuusongelmiin.
• Ilman juridisia sanktioita sääntö voi jäädä lähinnä poliittiseksi julistukseksi.

---

Mainos alkaa

---

---

Mainos päättyy

---

Talouspolitiikka ei ole mekaaninen kaava

Velkajarrun suurin ongelma on sen jäykkyys. Jos sääntö vaatii velkasuhteen pienentämistä joka vuosi riippumatta suhdannetilanteesta, se voi pakottaa kiristämään finanssipolitiikkaa juuri silloin, kun talous olisi elvytyksen tarpeessa. Tämä voi heikentää kasvua, lisätä työttömyyttä ja pahimmillaan jopa vaikeuttaa velka–BKT-suhteen pienentämistä.

Talouspolitiikan tulisi olla vastasyklistä – eli tukea kasvua laskusuhdanteessa ja jarruttaa sitä nousukaudella. Liian tiukka velkajarru voi tehdä tästä mahdotonta.

Velka ei ole automaattisesti ongelma

Velkajarru perustuu ajatukseen, että velka on itsessään talousriski. Tosiasiassa julkinen velka voi olla myös väline kasvun vauhdittamiseen, jos sitä käytetään tuottaviin investointeihin – kuten koulutukseen, infrastruktuuriin tai tutkimukseen. Jos velkajarru ei tee eroa investointien ja muiden menojen välillä, se voi rajoittaa myös niitä panostuksia, jotka pitkällä aikavälillä vähentäisivät velan rasitetta.

Ongelmana kasvu, ei pelkkä velka

Suomen julkisen talouden haasteet juontuvat ennen kaikkea heikosta kasvusta ja kasvupotentiaalista. Työikäinen väestö pienenee, tuottavuuskehitys on hidasta ja investoinnit vaimeita. Näissä olosuhteissa velkasuhteen pienentäminen pelkillä leikkauksilla on vaikeaa – ja voi jopa pahentaa ongelmaa, jos se hidastaa kasvua entisestään.

Velkasuhde pienenee kestävällä tavalla vain, jos nimittäjä kasvaa. Siksi osa asiantuntijoista katsoo, että velkajarru voi ohjata huomiota pois talouskasvua tukevista rakenteellisista uudistuksista.

Todellinen vaikutus voi jäädä vähäiseksi

Velkajarru ei myöskään sisällä varsinaisia sanktioita. Jos hallitus ei saavuta tavoitteita, seuraamukset jäävät lähinnä poliittisiksi: arviointineuvosto antaa kriittisen arvion ja oppositio saa lyömäaseen. Tämä voi heikentää säännön uskottavuutta ja muuttaa sen enemmän poliittiseksi eleeksi kuin todelliseksi talouspolitiikan välineeksi.

Lisäksi valittu tavoitetaso – esimerkiksi 40 % velkasuhde – on saanut osakseen kritiikkiä, koska se ei perustu vahvaan taloustieteelliseen näyttöön. Tällainen tavoite voi tuntua epärealistiselta ja siten heikentää koko velkajarrun uskottavuutta.

Johtopäätös: sääntö ei ratkaise ongelmaa yksinään

Velkajarru voi parhaimmillaan olla hyödyllinen osa julkisen talouden raamistoa – se voi lisätä kurinalaisuutta, parantaa luottamusta ja luoda poliittista jatkuvuutta. Mutta sellaisenaan se ei ratkaise Suomen talousongelmia, eikä se yksin riitä taittamaan velkakierrettä.

Jos velkajarru halutaan tehdä aidosti hyödylliseksi, sen rinnalle tarvitaan suhdannejoustoa, investointien poikkeuksia ja ennen kaikkea kasvua tukevia rakenneuudistuksia. Muuten vaarana on, että siitä tulee itseään tärkeämpi symboli kuin työkalu – ja että velkaa kyllä vähennetään, mutta kasvun kustannuksella, jolloin velkasuhde ei itseasiassa pienene.