Trumpin poliittisessa linjassa toistuu ajatus teollisuuden palauttamisesta Yhdysvaltoihin. Mutta miksi tehtaiden palauttaminen tulee olemaan niin vaikeaa, vaikka tahtoa ja investointeja löytyy? Tämä artikkeli on referaatti Bridgewater Associatesin insight-kirjoituksesta “What Would It Take to Bring Back US Manufacturing? Siinä pureudutaan teollisuuden paluun rakenteellisiin esteisiin.
Yhdysvallat on riippuvainen tuonnista
Yhdysvaltojen tuotanto on siirtynyt ulkomaille useiden vuosikymmenten ajan globalisaation, alhaisemman työvoimakustannuksen ja halvempien tuotantoprosessien vuoksi. Tämän seurauksena maa on tullut riippuvaiseksi tuonnista, mikä on jättänyt sen alttiiksi toimitusketjujen häiriöille. Trumpin hallinnon tavoitteena on ollut vahvistaa kotimaista tuotantoa muun muassa tullipolitiikan avulla, mutta Bridgewaterin raportti korostaa, että tehtävä on valtavan haastava.
Yhdysvaltojen teollisuus ja kotimaisen kapasiteetin rajat
Nykyisin Yhdysvallat tuo noin 40 prosenttia kaikesta kulutuksestaan ulkomailta. Joillakin toimialoilla tilanne on vielä äärimmäisempi: esimerkiksi vaateteollisuus ja jalkineteollisuus ovat lähes kokonaan siirtyneet halvempiin tuotantokeskuksiin Aasiassa. Poikkeuksena on elintarviketuotanto, jossa kotimainen osuus on pysynyt vahvana. Tämä tarkoittaa, että kotimainen teollisuus ei kykene nykyisellään vastaamaan nopeasti kasvavaan kysyntään ilman suuria investointeja.
Yhdysvaltain talouden ja teollisuuden kehityskäyrät ovat erkaantuneet toisistaan. Siinä missä maan reaalinen BKT (RGDP) on jatkanut voimakasta kasvuaan 2000-luvulla, teollinen tuotanto (Industrial Production) on polkenut lähes paikallaan. Tämä kertoo, että talouskasvu on siirtynyt palveluihin, teknologiaan ja muihin aloihin samalla kun merkittävä osa valmistuksesta on siirretty ulkomaille.
Teollisten työpaikkojen kehitys vahvistaa samaa tarinaa. 1970-luvulla Yhdysvalloissa oli lähes 20 miljoonaa teollisuuden työntekijää, mutta nykyisin määrä on pudonnut 12–13 miljoonaan. Tämä työpaikkojen katoaminen ja osaamispohjan rapautuminen muodostavat keskeisen esteen sille, että valmistusta voitaisiin helposti tuoda takaisin Yhdysvaltoihin entisessä mittakaavassa.

Työvoimapula jarruttaa kasvua
Toinen keskeinen ongelma liittyy työvoimaan. Teollisuuden työpaikkoja on hävinnyt miljoonia (kuva ylhäällä), eikä uusia työntekijöitä ole koulutettu tarpeeksi korvaamaan menetystä. Bridgewaterin raportti arvioi, että viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Yhdysvallat olisi tarvinnut viisi miljoonaa uutta teollisuuden työntekijää kattamaan kulutuksen kasvun. Erityisen huutava pula koskee teknisiä asiantuntijoita – esimerkiksi koneistajia, sähköasentajia, robottiohjelmoijia ja kunnossapidon osaajia. Ilman näitä ammattiryhmiä tuotannon laajentaminen on hidasta ja vaikeaa.
Kustannuskilpailukyvyn ongelma
Yhdysvaltain suurin kilpailuetu on ollut innovaatio, mutta massatuotannossa kustannukset ratkaisevat. Työvoimakustannukset ovat moninkertaiset verrattuna esimerkiksi Intiaan ja moniin Kaakkois-Aasian maihin. Kun tuottavuus ei vastaa korkeampia palkkoja, amerikkalainen tuotanto jää hintakilpailussa toiseksi. Lisäksi vahva dollari nostaa suhteellisia kustannuksia entisestään, tehden amerikkalaisista tuotteista kalliimpia myös kansainvälisillä markkinoilla.
Tullien rajallinen vaikutus
Tullipolitiikkaa on nähty keinona tasoittaa kilpailua, mutta sen vaikutus on rajallinen. Lyhyellä aikavälillä tullit nostavat hintoja ennen kaikkea kuluttajille, sillä suuri osa välituotteista – kuten koneista, osista ja materiaaleista – tuodaan joka tapauksessa ulkomailta. Tämä tarkoittaa, että kotimainen tuotanto ei pysty välittömästi hyötymään tullisuojasta. Pitkällä aikavälillä tullit voivat kuitenkin tarjota yrityksille hengähdystauon, jonka aikana kapasiteettia voidaan rakentaa uudelleen, jos siihen tehdään riittäviä investointeja.
Investointien tarve
Raportti painottaa, että teollisuuden palauttaminen ei ole nopea projekti. Uusien tehtaiden rakentaminen vie vähintään 3–5 vuotta, ja kehittyneiden alojen, kuten puolijohdeteollisuuden, osalta jopa pidempään. Kustannukset ovat mittavia: pelkästään kapasiteetin kaksinkertaistaminen vaatisi yli biljoonan dollarin lisäinvestointeja. Lisäksi suuri osa kriittisistä koneista ja tuotantolaitteista valmistetaan edelleen Euroopassa ja Aasiassa, mikä pitää yllä riippuvuutta ulkomaisista toimittajista.
Teknologian tuoma mahdollisuus
Vaikka haasteet ovat suuria, raportti näkee merkittäviä mahdollisuuksia teknologian avulla. Yhdysvaltojen teollisuus voi vahvistua uusien teknologioiden avulla, jotka nostavat tuottavuutta ja vähentävät riippuvuutta työvoimasta. Esimerkiksi konenäkö ja tekoäly voivat parantaa laadunvalvontaa, 3D-tulostus mahdollistaa monimutkaisten osien valmistamisen nopeasti ja kustannustehokkaasti, ja kehittynyt robotiikka voi vähentää riippuvuutta työvoimasta. Lisäksi ennakoiva huolto ja digitaalinen simulointi voivat tehdä tuotannosta joustavampaa ja vähemmän altista häiriöille. Näillä ratkaisuilla tuottavuus voi nousta jopa moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna.
Johtopäätös
Raportin kokonaisviesti on selvä: USA:n uudelleenteollistuminen on mahdollista, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä, mittavia investointeja ja teknologioiden laajamittaista hyödyntämistä. Tullit voivat tarjota väliaikaisen suojan, mutta ne eivät yksinään ratkaise ongelmaa. Todellinen ratkaisu on siinä, että kotimainen tuotanto saadaan niin kilpailukykyiseksi ja tuottavaksi, että se pystyy kilpailemaan halvemman ulkomaisen tuotannon kanssa. Tämä prosessi vie todennäköisesti vuosia, ellei vuosikymmeniä, mutta se voisi vahvistaa maan taloudellista omavaraisuutta ja turvallisuutta merkittävästi.