Sisällysluettelo
Conference Boardin talousindikaattorit
Bruttokansantuote (BKT) ja BKT:n muutos (Gross Domestic Product GDP)
Kuluttajahintaindeksi & Inflaatio (Inflation)
Bruttokansantulo (Gross National Product GNP)
Uudet kestokulutushyödykkeiden tilaukset (New Durable Goods Orders)
Vähittäismyynti (Retail Sales)
Uudet rakennusluvat, rakennusten aloitukset ja valmistumiset (The New Residential Construction Report; Housing Starts)
Uusien ja vanhojen asuntojen myyntimäärät ja hinnat (New Home Sales, Existing Home Sales)
Työllisyysraportti (The Employment / Labor Report)
ISM-indeksi / Ostopäällikköindeksi (ISM Report / Purchasing Managers Index (PMI))
Chicagon ostopäällikköindeksi (Chicago PMI)
Philly Fed -indeksi (Philly Fed Report / Business Outlook Survey)
IFO-indeksi (IFO Business Sentiment)
ZEW-indeksi / Saksalaisten sijoittajien luottamusindeksi (ZEW-index)
Euroalueen ostopäällikköindeksit (Eurozone Purchasing Managers’ Surveys / PMI)
Keskuspankkien korkopäätökset (Interest Rates Announcements/Decisions)
M2 raha-aggregaatin tarjonta (M2 Money Supply)
Pitkien ja lyhyiden korkojen välinen korkoero (Interest rate spread, 10-year Treasury bonds less federal funds)
Valtion velka suhteessa BKT:een (Public Debt to GDP)
Valtion ylijäämä / alijäämä (Public Surplus / Deficit)
Vaihtotase (current account)
Conference Boardin talousindikaattorit
USA:lainen tutkimuslaitos Conference Board ylläpitää jaottelua ennakoivista, nykytilaa ja menneisyyttä kuvaavista tärkeimmistä USA:n talousindikaattoreista. Talousindikaattoreista on muodostettu myös indeksit: Leading, Coincident ja Lagging Index. Conference Boardin jaottelu on seuraava:
Ennakoivat talousindikaattorit (Leading indicators)
1) Teollisuuden keskimääräiset tehdyt viikkotyötunnit (Average weekly hours, manufacturing)
2) Keskimääräiset viikottaiset työttömyyshakemukset (Average weekly initial claims for unemploy-ment insurance)
3) Teollisuuden uudet kulutustuotteiden tilaukset (Manufacturers’ new orders, consumer goods and materials)
4) Tavarantoimittajien toimitusajat (Index of Supplier Deliveries—vendor performance)
5) Uudet kestokulutushyödykkeiden tilaukset (Manufacturers’ new orders, non-defense capital)
6) Uusien asuntojen rakennusluvat (Building permits, new private housing units)
7) S&P500-osakeindeksin kehitys (Stock prices, 500 common stocks)
8 ) M2-rahan tarjonta (Money supply, M2)
9) Korkoero valtion 10-vuoden obligaatioiden ja keskuspankin ohjauskoron välillä (Interest rate spread, 10-year Treasury bonds less federal funds)
10) Kuluttajien luottamusindeksi (Index of consumer expectations)
Nykytilaa kuvaavat talousindikaattorit (Coincident indicators)
1) Maatalouden ulkopuoliset työpaikat (Employees on nonagricultural payrolls)
2) Keskimääräinen tulotaso (Personal income less transfer payments)
3) Teollisuustuotanto (Industrial production)
4) Teollisuuden, tukkukaupan ja vähittäiskaupan myynti (Manufacturing and trade sales)
Mennyttä kehitystä kuvaavat talousindikaattorit (Lagging indicators)
1) Keskimääräinen työttömyysaika (Average duration of unemployment)
2) Teollisuuden ja kaupan varastot suhteessa liikevaihtoon (Inventories to sales ratio, manufacturing and trade)
3) Työn tuottavuus (Labor cost per unit of output, manufacturing)
4) Pankkien keskimääräinen prime-korko (Average prime rate)
5) Yritysluottojen kokonaismäärä (Commercial and industrial loans)
6) Kuluttajien velkaantuneisuus (Consumer installment credit to personal income ratio)
7) Kuluttajapalveluiden hintaindeksi (Consumer price index for services)
Makroindikaattorit selityksineen
Bruttokansantuote (BKT) ja BKT:n muutos (Gross Domestic Product GDP)
Kansantalouden kokonaistuotanto eli BKT mittaa valtion rajojen sisällä tuotettua hyödykemäärää euroissa. BKT on taloudessa tuotettujen kaikkien tavaroiden ja palvelujen arvo, josta on vähennetty välituotekäyttö ja johon on lisätty tuote- ja tuontiverot nettomääräisinä. Bruttokansantuote voidaan eritellä tuotanto-, meno- tai tuloerien mukaan. Bruttokansantuotteen keskeiset menoerät ovat kotitalouksien kulutus, julkinen kulutus, investoinnit, varastojen muutokset sekä tavaroiden ja palvelujen vienti ja tuonti.
Reaalisesta BKT:sta on poistettu inflaation vaikutus ja se kuvaa paremmin kansantalouden tuotantokehitystä kuin (nimellinen) BKT.
Sijoittajan näkökulmasta
BKT on tärkein yksittäinen makroindikaattori sijoittajalle sen suuren informaatiosisällön vuoksi. Sijoittajalle BKT:n kasvu on tärkeää, koska se tarkoittaa sitä, että yritysten liikevaihdot, tulokset ja myös osingot kasvavat. Liian suuri BKT:n kasvu taas on haitallista, koska se johtaa väistämättä inflaation kiihtymiseen. Liiallinen inflaatio taas syö rahan arvoa, nostaa korkoja (heikentää kyseisen maan valuuttakurssia) ja sitä kautta alentaa sijoituksen reaalista arvoa. Ekonomistien mukaan n. 2,5 – 3,5 %:n BKT:n kasvu on parasta osakemarkkinoille.
Kuluttajahintaindeksi & Inflaatio (Inflation)
Inflaatiolla tarkoitetaan joko rahan määrän lisäystä tai hintojen nousua. Molemmat johtavat samaan lopputulokseen eli rahan arvon heikkenemiseen.
Inflaatiota mitataan kuluttajahintaindeksillä. Kuluttajahintaindeksi kuvaa kotitalouksien kotimaasta ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. USA:ssa seuratuin kuluttajahintaindeksi on Core Consumer Price Index (Core CPI). Core CPI:stä on poistettu ruuan ja energian hintojen kehitys näiden voimakkaiden hinnanvaihteluiden vuoksi.
Sijoittajan näkökulmasta
Kts. BKT
Bruttokansantulo (Gross National Product GNP)
Bruttokansantulo on valtion kansalaisten ansaitsema kokonaistulo. Bruttokansantulo eroaa BKT:sta siten, että se mittaa kansalaisten tuottamia hyödykkeitä ja palveluita kaikkialla maailmassa. Jos Nokia avaa uuden tehtaan Kiinassa, sen tuotanto lasketaan Kiinan BKT:een, mutta Suomen kansantuloon. Kansantulon kaava eroaa BKT:sta siten, että siihen lisätään kotimaisten talousyksiköiden ulkomailla ansaitsemat tulot ja siitä vähennetään kotimaisten talousyksiköiden kotimaassa ulkomaisille maksamat tulot.
Uudet kestokulutushyödykkeiden tilaukset (New Durable Goods Orders)
Uudet kestokulutushyödykkeiden tilaukset mittaa tulevia investointeja ja siten teollisuuden tulevaisuuden näkymiä. Kestokulutus- eli investointihyödykkeitä ovat autot, kodinkoneet, nosturit, ym. pitkäkestoiset koneet ja laitteet. Luvusta on jätetty pois liikenteen ja maanpuolustuksen tilaukset, koska nämä vääristävät kokonaiskuvaa.
Sijoittajan näkökulmasta
Sijoittajalle kyseessä on tärkeä indikaattori, koska se antaa kokonaiskuvan talouden kysynnästä. Investointihyödykkeiden uudet tilaukset kasvavat silloin, kun kuluttajilla ja yrityksillä on luottavainen näkymä tulevasta. Investointihyödykkeiden valmistus myös lisää työllisyyttä ja sitä kautta muuta kulutuskysyntää tulevaisuudessa.
Kuukausittaiset erot indikaattorissa voivat olla merkittäviä. Tämän vuoksi on syytä tarkastella useamman kuukauden liukuvaa keskiarvoa ja trendiä.
Vähittäismyynti (Retail Sales)
Vähittäismyynnin tilastot julkaistaan kuukausittain. Kyseessä on tärkeä mittari, koska se kertoo yksityisen kulutuksen määrästä ja vähittäiskauppa-alan kysynnän vahvuudesta. Mittari antaa ajankohtaisen kuvan talouden sen hetkisestä tilasta ja hintatasosta. Siksi sitä käytetään myös inflaatioennusteena.
Vähittäismyynnissä esiintyy kausiluonteisuutta. Tiettyinä kuukausina, kuten syyskuussa ja joulukuussa, se on muita kuukausia korkeampi. Siksi kannattaa tarkkailla kehitystä edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan ja ennen kaikkea odotuksiin. Usein seurataan vähittäismyyntiä ilman auto-, polttoaine- ja ruuan myyntiä, koska nämä heiluttavat mittaria ja voivat vääristää kokonaiskuvaa yksityisestä kulutuksesta.
Sijoittajan näkökulmasta
Kyseessä on tärkeä mittari sellaisissa maissa, joissa kulutuksen osuus BKT:sta on suuri. Erityisesti USA:n vähittäismyyntilukuja seurataan tarkasti. Mittari antaa myös suuntaa inflaatiosta, mistä voi vetää johtopäätöksiä tulevista keskuspankin korkopäätöksistä. Suuret vähittäismyynnin hinnannousut voivat johtaa ohjauskoron nostoihin. Eräänä mittarin heikkoutena voidaan pitää palvelumyynnin puutetta.
Uudet rakennusluvat, rakennusten aloitukset ja valmistumiset (The New Residential Construction Report; Housing Starts)
Indikaattorit kuvaavat rakennusalan tulevaisuuden näkymiä. Rakentaminen on suhdanneherkkä toimiala, joten suhdannekehitystä voi ennakoida rakennuslupien ja rakennusten aloitusten määristä. Rakentamiseen liittyviä indikaattoreita on nyt luonnollisesti seurattu normaalia herkemmin, koska koko rahoituskriisin voidaan katsoa juontavan juurensa USA:n asuntokuplan puhkeamisesta. Ennakoivat rakennusalan indikaattorit eivät kuitenkaan kerro riittävästi siitä, mikä on alan ja yleisen taloussuhdanteen kehityssuunta. Tarvitaan tietoa myös myytyjen asuntojen määristä ja hinnoista.
On hyvä muistaa, että kuukausittaiset vaihtelut voivat olla suuria, joten 4-6 kk:n keskiarvo ja trendi kertoo enemmän kuin yksittäinen raportti.
Sijoittajan näkökulmasta
Rakennusalaa ennakoivien indikaattoreiden trendi kertoo melko selkeästi, mitkä ovat alan tulevaisuuden näkymät. Useat toimialat liittyvät kiinteästi rakentamiseen. Ennakoivat indikaattorit kertovat myös näiden toimialojen, kuten rautakaupan, toimistotarvikealan, konevuokraamojen, näkymistä.
Ennakoivat rakennusalan indikaattorit ovat tärkeitä niissä maissa, jossa rakentamisalan osuus BKT:sta suuri.
Uusien ja vanhojen asuntojen myyntimäärät ja hinnat (New Home Sales, Existing Home Sales)
Ennakoiva talousindikaattori, joka kertoo siitä, mikä on rakennusalan kysyntätilanne kyseisenä ajankohtana. Asuntojen myyntimäärien ja hintatietojen lisäksi on tärkeää tarkastella myymättömien asuntojen varastojen määrää, joka kertoo kuinka monta kuukautta kestää, että myymättömät asunnot saadaan myydyksi.
Sijoittajan näkökulmasta
Rakennusalan ennakoivia indikaattoreita (housing starts) ja toteutuneita lukuja (myyntimäärät, hinnat ja varasto) on syytä tarkastella kokonaisuutena. Yhdessä ne antavat selkeän kokonaiskuvan rakennusalan markkinatilanteesta ja kehityssuunnasta ja sitä kautta ennustavat myös muiden toimialojen ja koko talouden näkymiä.
Pelottava yhdistelmä on sellainen, jossa myyntimäärät ja hinnat alkavat laskea, myymättömien asuntojen varasto on korkealla tasolla ja rakennuslupien sekä asuntoaloituksien määrät ovat myös normaalia korkeammalla tasolla.
Työllisyysraportti (The Employment / Labor Report)
USA:n työllisyysraportti koostuu kahdesta kyselytutkimuksesta: n. 60 000 kotitaloudelle tehtävästä tutkimuksesta (household survey) ja n. 375 000 yritykselle tehtävästä tutkimuksesta (establishment survey). Kotitalouksille tehtävästä tutkimuksesta selvitetään työttömyysaste (unemployment rate) ja yrityksille tehtävästä tutkimuksesta selvitetään mm. työpaikat (non-farm payrolls), tehdyt työtunnit (hours worked/average workweek) ja tuntiansiot (hourly earnings).
Maatalouden ulkopuoliset työpaikat (Non-farm payrolls)
Kuvaa USA:n työpaikkojen ja talouden kehitystä. Indikaattori kattaa n. 80 % USA:n työntekijöistä ja se on jaettu teollisuuden, kaivosteollisuuden, rakentamisen, palveluiden ja valtionhallinnon työpaikkoihin. Jatkuva työpaikkojen kasvu on merkki kasvusuhdanteesta ja indikoi kotitalouksien kasvavia tuloja.
Tehdyt työtunnit ja tuntiansiot (hours worked/average workweek, hourly earnings)
Luvut kertovat tehtyjen viikkotyötuntien määrästä ja kehityksestä sekä ja työntekijöiden ansiokehityksestä. Yleensä teollisuudessa vähennetään työtunteja kysynnän vähentyessä ja lisätään kysynnän lisäänty-essä. Ansiokehityksestä voidaan jossain määrin vetää johtopäätöksiä inflaatiokehityksestä.
Työttömyysaste (Unemployment rate)
Kertoo arvion maan työttömyysasteesta ja siten talouden tilasta. Työttömyysaste lasketaan USA:ssa jakamalla työttömien määrä työvoiman määrällä. Työttömien määrä taas lasketaan vähentämällä työvoiman määrästä työllisten määrä.
Sijoittajan näkökulmasta
Non-farm payrolls on tärkein ja tarkkaan seurattu mittari sijoittajien keskuudessa. Ekonomistien mukaan 100 000 – 150 000 työpaikan lisäys kertoo talouskasvusta ja sen alle jäävät lukemat heikosta työllisyyskehityksestä. Kuukausittaiset vaihtelut voivat olla suuria, joten myös tässä mittarissa trendi on tärkein.
Työttömyysasteen tulkitsemisen tekee ongelmalliseksi se, ettei se huomioi henkilöitä, jotka tippuvat työvoimasta (discouraged workers). Näin ollen lama-aikana työttömyysaste saattaa pysyä stabiilina, vaikka työllisten määrä vähenee, koska samalla myös työvoiman määrä vähenee. Myös osa-aikaisten ja täyspäiväisten työntekijöiden erottamatta jättäminen saattaa antaa liian positiivisen kuvan työllisyystilanteesta.
Työllisyysraportti kokonaisuudessaan on jokaisen helposti ymmärrettävissä (työttömyyden lisäys ja työpaikkojen väheneminen on huono signaali taloudelle jne.) ja se on myös yksi tärkeimmistä makroraporteista sijoittajalle. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi pitää kuitenkin tarkastella kaikkia yllä mainittuja lukuja, eikä vain yhtä.
ISM-indeksi / Ostopäällikköindeksi (ISM Report / Purchasing Managers Index (PMI))
ISM-indeksi on talouskehitystä ennakoiva indeksi. ISM-indeksi tehdään kyselytutkimuksella 400 ostopäällikölle, jotka toimivat eri teollisuuden aloilla ympäri USA:ta. Kyselyssä on viisi kategoriaa eri painoarvoilla:
Uudet tilaukset 30 %
Tuotannon taso 25 %
Työllisyystilanne 20 %
Tavarantoimittajien toimitusajat 15 %
Varastot 10 %.
Vastaajat voivat vastata kysymyksiin vain kolmella vaihtoehdolla: ”paremmin”, ”ennallaan” tai ”heikommin”. Vastausten perusteella muodostetaan indeksi, jossa teoriassa luku 50 kertoo tasapainotilanteesta ja yli 50 teollisuuden kasvusta. Tarkkaan ottaen, jos indeksi saa luvun 50, kertoo se siitä, että ”paremmin”- ja ”heikommin”-vastauksia on ollut yhtä paljon.
Tutkimusten mukaan, jos ISM-indeksi on välillä 42,7-50 %, kertoo se siitä, että teollisuustuotanto laskee, mutta kokonaistalouskasvu hidastuu. Alle 42,7 lukemat kertovat talouden ajautumisesta laskusuhdanteeseen.
Sijoittajan näkökulmasta
Indeksillä on pitkä historia ja se on sijoittajien keskuudessa tarkkaan seurattu mittari. Indeksi kertoo vain teollisuuden näkymistä, mutta on siitä huolimatta ennustanut hyvin taloussuhdanteita. Yleensä suhdannekierron pohjalukemat kertovat laskusuhdanteen pohjakosketuksesta ja ennustavat siten talouskasvun alkua. Huippulukemista ei vastaavasti voi tehdä johtopäätöstä, että suhdannelasku olisi alkamassa.
ISM-indeksi on subjektiivinen ja on muistettava, että se mittaa teollisuuden tunnelmia. Myös ISM-indeksin kohdalla trendin seuraaminen on tärkeää.
Chicagon ostopäällikköindeksi (Chicago PMI)
Kuvaa Chicagon ostopäälliköiden näkemyksiä Chicagon alueen teollisuuden suhteen. Kyselytutkimus toteutetaan samalla tavalla kuin ISM-indeksi. Yli 50 luvut ennakoivat talouskasvua Chicagon alueella.
Sijoittajan näkökulmasta
Chicagon ostopäällikköindeksi ennustaa erittäin hyvin ISM-indeksiä ja on siksi seurattu mittari sijoittajien keskuudessa.
Philly Fed -indeksi (Philly Fed Report / Business Outlook Survey)
Philly Fed on alueellinen teollisuuden näkymiä kuvaava indeksi. Se on Philadelphian keskuspankin (yksi 12:sta USA:n keskuspankeista) kuukausittainen kyselytutkimus alueen teollisuuden ostopäälliköille. Kyselytutkimus toteutetaan lähes samalla tavalla kuin PMI. Ero PMI:hin on siinä, että tässä tasapainotilannetta kuvaa luku 0. Näin ollen Philly Fed -indeksi ennakoi talouskasvua, kun indeksiluku on positiivinen ja talouslaskua kun luku on negatiivinen.
Sijoittajan näkökulmasta
On sijoittajien keskuudessa seurattu indeksi, koska se julkaistaan aikaisin ja sen on havaittu ennustavan ISM-indeksiä (ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin Chicagon indeksi).
Euroopan parhaat talouden kehitystä ennakoivat indeksit ovat Saksan ZEW- ja IFO-indeksit
IFO-indeksi (IFO Business Sentiment)
Kyselytutkimus tehdään 7000 saksalaiselle yritysjohtajalle. Kysymyksiä on 12 ja ne ovat samankaltaisia kuin ISM-indeksissä. Indeksi kuvaa saksalaisten yritysten näkymiä tämänhetkisestä ja tulevasta markkinatilanteesta. IFO-indeksi koostuukin kahdesta osasta: nykytilasta ja tulevasta.
Sijoittajan näkökulmasta
IFO-indeksi on sijoittajien keskuudessa seurattu mittari. Se antaa kuvan Saksan taloustilanteesta ja koska Saksa on Euroopan suurin talous, IFO ennakoi myös koko Euroopan kehitystä (lähinnä tosin Saksan kanssa samanlaisten vientivetoisten vahvojen talousmaiden)
IFO-indeksin tulevaisuuskomponentti ennustaa hyvin Saksan teollisuustuotannon kehitystä ja suhdannekäänteitä.
ZEW-indeksi / Saksalaisten sijoittajien luottamusindeksi (ZEW-index)
Luottamusindeksi muodostetaan kysymällä Saksan pankkisektorilla toimivien analyytikkojen ja sijoittajien (400 henkilön) näkemystä G-7-maiden tämänhetkisestä ja tulevasta talouskehityksestä. Sijoittajilta kysytään odotuksia inflaatio-, korko-, osakemarkkina-, öljyn hinta ja yhtiöiden tuloskehityksestä.
Myös ZEW-indeksi koostuu kahdesta osasta: nykytilasta ja tulevasta. ZEW-indeksin keskiarvolukema on 27.
Sijoittajan näkökulmasta
ZEW-indeksin luku vaihtelee pienestä vastaajajoukosta johtuen IFO-indeksiä voimakkaammin ja usein ylireagoi heikentyneisiin tai parantuneisiin talousnäkymiin. ZEW-indeksin on havaittu ennustavan hyvin IFO-indeksiä ja siten myös taloussuhdanteita.
Sijoittajien luottamuksen pitäisi periaatteessa näkyä jo osakekursseissa. Lukua voisi ehkä tulkita myös volatiliteettiennusteena. Jos sijoittajien luottamus on korkea, odotettu volatiliteetti (osakekurssien vaihtelu) on todennäköisesti alhainen. Jos taas sijoittajien luottamus on alhaalla, voidaan volatiliteetin olevan myös normaalia korkeampi.
Euroalueen ostopäällikköindeksit (Eurozone Purchasing Managers’ Surveys / PMI)
Tehdasteollisuuden ja palvelusektorin suhdannekyselyitä tehdään useissa euroalueen maissa ja niitä käytetään indeksien laatimiseen. Euroalueen tehdasteollisuuden ostopäälliköiden indeksi (Eurozone PMI) on painotettu indikaattori, joka lasketaan samalla tavalla kuin USA:n ISM-indeksi. Palvelusektorin kyselyssä on liiketoiminnan nykyhetkeä ja odotuksia, työllisyyttä ja tuotantopanosten hintoja koskevia kysymyksiä. Euroalueen yhdistelmäindeksi (Eurozone Composite Index) lasketaan yhdistämällä tehdasteollisuuden ja palvelusektorin kyselyjen tulokset.
Keskuspankkien korkopäätökset (Interest Rates Announcements/Decisions)
Keskuspankkien tekemät ohjauskoron muutokset kertovat keskuspankin inflaatio-odotuksista sekä suhdannenäkymistä. Yleensä markkinat ennustavat korkopäätökset melko hyvin, eikä niissä tule juuri yllätyksiä. Yllätykselliset korkopäätökset kuitenkin aina heiluttavat markkinoita.
Sijoittajan näkökulmasta
Jos keskuspankki laskee ohjauskorkoa, inflaatio-odotukset ovat laskeneet ja suhdanteen odotetaan heikkenevän. Ennakoitua suurempi ohjauskoron lasku yleensä nostaa osakekursseja, mutta kertoo myös poikkeuksellisen heikoista näkymistä.
Jos keskuspankki nostaa ohjauskorkoa, inflaation odotetaan kiihtyvän ja talouden kasvavan. Ennakoitua suurempi ohjauskoron nousu yleensä laskee osakekursseja. Se kertoo joko korkeasta inflaatiosta (joka on pitemmässä juoksussa huono merkki osakekursseille) tai kiihtyvästä talouskasvusta (joka on osakekursseille hyvä signaali).
M2 raha-aggregaatin tarjonta (M2 Money Supply)
Kansantalouden rahamäärää mitataan M1-, M2- ja M3-raha-aggregaateilla. M1 käsittää likvideimmän rahan eli käteisen ja hetinostettavat pankkitalletukset. M2 on M1 lisättynä pitempiaikaisilla talletuksilla (max 2 vuoden määräaikaistilit). M3 on lavea raha-aggregaatti ja se sisältää mm. rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet ja rahamarkkinapaperit.
Näistä raha-aggregaateista tärkeimpänä mittarina pidetään M2:n määrää. Rahan määrällä ja BKT:n muutoksella sekä tietenkin rahan määrällä ja inflaatiolla on ollut aiemmin vahva korrelaatio. Nykyään rahan määrän ja BKT:n välistä yhteyttä ei juuri ole. Yhteys inflaation välillä on kuitenkin edelleen olemassa. Erityisesti, jos BKT:n kasvu on alhainen ja BKT:n kasvua ennustavat indikaattorit viittaavat hitaaseen kasvuun, mutta M2 kasvaa nopeasti, on inflaatiouhka todellinen
Sijoittajan näkökulmasta
Ei erityisen tärkeä mittari. M2 toimii inflaation ja sitä kautta korkokehityksen ennustajana. Lisäksi suuri likviditeetin määrä voi ennustaa sijoituskohteiden arvojen nousua ja hintakuplia.
Pitkien ja lyhyiden korkojen välinen korkoero (Interest rate spread, 10-year Treasury bonds less federal funds)
Pitkien ja lyhyiden korkojen välisestä korkoerosta käytetään myös nimitystä ”yield curve. Korkoero voidaan laskea esimerkiksi 10-vuoden valtion velkapapereiden ja keskuspankin ohjauskoron välillä. Korkoero on yleensä positiivinen, koska pitemmän aikavälin sijoituksesta halutaan korkeampi tuotto eli korko.
Sijoittajan näkökulmasta
Jos korkoero on negatiivinen, tarkoittaa se sitä, että lyhyt korko on pitkää korkoa suurempi. Tämä on lähes aina ennustanut laskusuhdannetta. Tällöin korkosijoittajat uskovat, että talous ja sitä kautta myös korot kääntyvät laskuun pitkässä juoksussa.
Valtion velka suhteessa BKT:een (Public Debt to GDP)
Valtioiden velkaantuneisuutta mitataan yleensä valtion velka per BKT –tunnusluvulla. Valtiot ottavat velkaa rahoittaakseen budjettialijäämiä. Valtion velan kokonaismäärä kuvaakin valtion kumulatiivista budjettialijäämää. Valtion velan absoluuttinen määrä tai sen suhde BKT:een ei kuitenkaan kerro riittävästi.
Yhtä tärkeää kuin velka per BKT luvun tuijottaminen, on tarkastella valtion varallisuusasemaa suhteessa velkaan eli nettovelkaa, budjettiali- tai ylijäämää sekä kansalaisten ja yritysten velka-asemaa. Valtion korkea velkaantuneisuus ei ole ongelma, jos kansalaisten ja yritysten velkaantuneisuus on alhainen tai jos valtiolla on paljon varallisuutta velan vastineeksi.
Valtion ylijäämä / alijäämä (Public Surplus / Deficit)
Kuvaa valtion tulojen ja menojen erotusta. Jos valtion menot ovat tuloja suuremmat, pitää sen rahoittaa alijäämä velan lisäyksellä.
Vaihtotase (current account)
Vaihtotase sisältää kaikki kotimaan ja ulkomaiden väliset tavaroita ja palveluita, tuotannontekijäkorvauk-sia ja tulonsiirtoja koskevat taloustoimet. Jos vaihtotase on positiivinen, tarkoittaa se yksinkertaistetusti sitä, että valtio saa tuotteiden ja palveluiden kaupasta enemmän ulkomailta tuloja kuin sille on syntynyt ulkomaisia menoja.
Sijoittajan näkökulmasta
Mitä velkaisempi valtio on, sitä todennäköisemmin se ei pysty suoriutumaan velkojensa maksusta. Tämä ongelma tosin koskettaa lähinnä pieniä valtioita. Jos valtio ei pysty hoitamaan velkojaan, aiheutuu siitä useita haittavaikutuksia. Sijoittajat myyvät maan velkapapereita, vetävät investointeja turvallisempiin maihin ja myyvät tämän maan valuutta. Nämä johtavat velkaongelmaisen valtion korkokustannusten selvään nousuun, valuuttakurssin heikentymiseen, inflaation kasvuun ja osakekurssien laskuun.
Lisäksi arvioitaessa maan riskisyyttä on huomioitava onko valtion velka sisäistä vai ulkomaista velkaa. Yleensä, jos velkaantuneisuus on korkea, sitä ei pidetä ongelmana, jos vastaavasti velka on kotimaisesti (kansalaiset ja yritykset) rahoitettu. Esimerkkinä Japani.
Suurimmat valtiot voivat vaikuttaa politiikallaan omaan velkatilanteeseensa. Valtio voi pitää korot alhaalla ja uudelleenrahoittaa velkoja alhaisella korolla, kasvattaa inflaatiota ja siten alentaa velkaantuneisuutta sekä tietenkin nostaa veroja ja laskea menoja.